Resilienssi on monille tuttu termi, jota käytetään tyypillisesti kuvaamaan yksilön kykyä selviytyä haasteista ja muutoksista. Kuten monia arkikieleen siirtyneitä psykologisia termejä, sitäkin kuitenkin käytetään usein väärin tai tulkitaan eri tavoin. Psykologian kirjallisuudessa, sitä on kutsuttu myös “kestävyydeksi”, “henkiseksi sitkeydeksi”, “emotionaaliseksi joustavuudeksi”, “emotionaaliseksi ketteryydeksi” ja monilla muilla nimillä.
Tämä on johtanut useisiin määritelmiin ja käsitteistämisiin. Kuten kaikessa, termin määrittelemisellä voi olla merkittävä vaikutus sen sisältöön ja mikä tärkeintä, siihen mitä arvoa se antaa yksilölle. Useita erilaisia malleja kattava määritelmä on, että resilienssi tarkoittaa ”yksilön kykyä sopeutua positiivisesti paineeseen, takaiskuihin, haasteisiin ja muutoksiin suorituskyvyn optimoimiseksi ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi”.
Laaja aiempi tutkimuskirjallisuus tukee käsitystä, jonka mukaan resilienssi työpaikalla tuo arvoa suhteessa useisiin ammatillisiin tuloksiin. Lyhyellä aikavälillä resilienssi mahdollistaa yksilön selviytymisen takaiskuista, haasteista ja koetuista muutoksista. Tämä johtuu siitä, että tutkimukset ovat osoittaneet, että resilienssi toimii puskurina stressin kokemusta ja ”burnoutia” vastaan. Burnout määritellään liiallisesta stressistä johtuvaksi fyysiseksi ja emotionaaliseksi uupumukseksi, joka johtaa väsymiseen, herkkään suuttumiseen ja sairastumisalttiuteen.
Palautumiskykyiset yksilöt ovat todennäköisesti luovempia ja kykeneviä sopeutumaan muutoksiin sekä jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Tällainen käyttäytyminen johtaa parempaan suorituskykyyn nopeasti muuttuvassa työpaikassa. Resilienssi on yhdistetty suoraan suorituskyvyn lisääntymiseen työpaikoilla, armeijassa, urheilussa ja opinnoissa. Sillä on myös osoitettu olevan positiivinen vaikutus muihin muuttujiin kuten yleiseen ja organisaatioon sitoutuneisuuteen, onnellisuuteen työpaikalla, työtyytyväisyyteen ja hyvinvointiin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että resilienssiä työpaikalla voidaan kehittää. Resilienssin kehittämiseksi on kuitenkin tiedostettava, että se on sekä psykologinen resurssi että joukko psykologisia strategioita, joita voidaan käyttää haastavissa tilanteissa.
Tämä korostaa kahta kriittistä näkökohtaa resilienssin kehittämisessä. Sen tiedostaminen, että resilienssi on resurssi, korostaa tarvetta kehittää resilienssiä käyttämällä aikaa omien ominaisuuksien uudistamiseen ja täydentämiseen mahdollisuuksien mukaan. Kun resilienssi käsitetään myös joukoksi psykologisia strategioita, seuraus on, että näitä strategioita voidaan käyttää resurssin kapasiteetin lisäämiseen eli käytännössä tämän taidon lisäämiseen. Resilienssistrategioiden, kuten kokemusten uudelleenhahmottamisen ja pohtimisen, käyttö voi auttaa optimoimaan kykymme selviytyä negatiivisista kokemuksista ja käyttää niitä oppimiseen ja kasvamiseen.
On monia tapoja, joilla yksilö voi kehittää omaa resilienssiään. Seuraavassa voi olla joitain hyödyllisiä vaiheita pohdittavaksi henkilöille, jotka haluavat kehittää ja parantaa resilienssiään.
Anna itsellesi oikeus uudistua. Jos jatkat vain samalla tavalla eteenpäin, kyse ei ole resilienssistä vaan pelkästä selviytymisestä. Vaikka ajattelisit, ettei sinulla ole aikaa, sitä kannattaa ottaa, koska uudistuminen on välttämätöntä kasvulle. Sinun on annettava itsellesi mahdollisuus sopeutua ja toipua, jotta pystyt käsittelemään tulevia haasteita.
Ymmärrä omaa resilienssiäsi. On olemassa useita tekniikoita ja lähestymistapoja, joita voidaan käyttää resilienssin parantamiseen. Jokaisella yksilöllä on erilaiset mieltymykset, vahvuudet ja motivaatiot. Siksi on tärkeää tunnistaa, mitkä tekniikat itsellä toimivat. Jos kuitenkin ymmärrät omaa resilienssiäsi, voit keskittyä tekniikoihin, joilla on suurin vaikutus omaan kehitykseesi.
Hyödynnä kohdennettuja ponnisteluja. Pelkkä lahjakkuus ei luo menestystä, eikä muutos tapahdu ilman kohdennettua ponnistelua. Tämä tarkoittaa, että vaikka resilienssiä voidaan kehittää, se ei tapahdu passiivisesti, vaan vaatii aikaa, vaivaa ja henkilökohtaisia resursseja. Tämä ponnistelu saattaa rakentaa hermostossa uusia reittejä, jotka auttavat kehityksessä ja muodostavat ajan myötä hyödyllisiä tottumuksia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilön resilienssi ja hyvinvointi liittyvät suoraan toisiinsa. Tyypillisesti palautumiskykyisimmät henkilöt tuntevat itsensä todennäköisimmin hyvinvoiviksi. Näin ollen resilienssin kehittämistä koulutuksen avulla on käytetty menestyksekkäästi monissa organisaatioissa hyvinvoinnin ylläpitämisen ja kehittämisen tukena. Resilienssiä tukevien psykologisten strategioiden on osoitettu lisäävän psykologista hyvinvointia.
Tutkimukset osoittavat, että yksilöiden resilienssiä voidaan parantaa, ja koulutuksen olevan tehokas tapa sen kehittämiseen työpaikoilla. Jopa 268 tutkimusta käsittäneessä katsauksessa todettiin, että resilienssikoulutuksella on kaikkiaan merkittävä vaikutus resilienssin kehittämisessä (Liu et al, 2020).
Työntekijöiden resilienssikoulutuksessa on kuitenkin keskeistä huomioida miten se todellisuudessa toteutetaan ja otetaan käyttöön. On olemassa joukko asioita, jotka voivat vaikuttaa koulutuksen tehokkuuteen, mukaan lukien sen suunnittelu, toteutuksen laatu, yksilön motivaatio ja organisaation sitoutuminen tukemaan työntekijän kehitystä. Tyypillisesti valmennuksen on osoitettu olevan tehokkain resilienssikoulutuksen muoto, ja asiantuntijoiden vetämät resilienssityöpajat ovat toiseksi tehokkaimpia.
Vaikka markkinavoimat ja operatiiviset järjestelmät ovat kriittisen tärkeitä organisaation menestykselle, pohjimmiltaan tärkeimmässä asemassa ovat kuitenkin ihmiset. Organisaation kyky selviytyä, sopeutua, toipua tai menestyä on kiinni palautumiskykyisistä työntekijöistä, jotka ovat rohkeita, luovia ja vahvoja, ja työskentelevät yhdessä tehokkaan organisaation luomiseksi. Tutkijat ovat toistuvasti osoittaneet resilienssin hyödyt, ja tutkimuksissa on korostettu, että palautumiskykyiset työntekijät suoriutuvat paremmin työssään, sitoutuvat työhön paremmin ja suhtautuvat avoimemmin oppimiseen (Malik & Garg, 2017).
Vaiheet, jotka organisaatio voi toteuttaa auttaakseen työntekijöitä kehittämään resilienssiään, riippuvat aloitteen tarkoituksesta ja siitä, mitä halutaan saavuttaa. Alla on kuitenkin kuvattu joitain käytännön toimia, jotka tyypillisesti toteutetaan, kun tavoitteena on ottaa käyttöön resilienssin kehittämisohjelma:
Tyypillisesti organisaatioilla voi olla kaksi laajemman kuvan lähestymistapaa resilienssiä edistävän koulutusohjelman käyttöön:
